Ortodoksisukujen tutkijapiiri ry

Ortodoksisukujen Tutkijapiiri on perustettu v. 1993 edistämään ortodoksisukujen tutkimusta ja auttamaan jäseniään tuossa tehtävässä.

Ortodoksisukujen tutkiminen

 

Sähköiset tietokannat
Internetin sähköisiin tietokantoihin on tullut viime aikoina runsaasti myös ortodoksiseurakuntien tietoja.
Hiskissä on Käkisalmen, Korpiselän, Mantsinsaaren, Palkealan, Petsamon, Raivolan, Salmin, Sortavalan, Terijoen, Tiurulan, Uudenkirkon ja Viipurin ortodoksisien seurakuntien tietoja.
Karjala- tietokantasäätiön Katiha- tiedostoissa on Annantehtaan, Kitelän, Korpiselän, Kyyrölän, Käkisalmen, Mantsinsaaren, Palkealan, Petsamon, Pitkärannan, Raivolan, Salmin, Sortavalan, Suistamon, Suojärven, Terijoen, Tiurulan, Uudenkirkon ja Viipurin ortodoksisien seurakuntien tietoja. Kaikki tiedostot eivät ole vielä täydellisiä, mutta ovat varmaan apuna tutkimuksissa. Tietokantasäätiö täydentää ja viimeistelee tiedostoja edelleen, joten ne paranevat koko ajan.Tutustukaa.

 

Opetusneuvos Aulis Koivusalo (1911-2000):
Sukututkimusharrastukseni
Ennen sotia 1930-luvulla oli sukututkimuksen teko melko hankalaa, koska itse olisi pitänyt käydä asianomaisissa kirkkoherranvirastoissa selaamassa vanhoja kirkonkirjoja, sillä kirjeellisiin pyyntöihin eivät kirkkoherranvirastot mielellään puuttuneet.
Sotien jälkeen tilanne muuttui. Valtio perusti jo 1930-luvulla Valtionarkiston avuksi maakunta-arkiston Turkuun, Hämeenlinnaan, Vaasaan, Ouluun, Jyväskylään ja Viipuriin. Viipurin arkiston tilalle tuli Mikkelin arkisto 1953. Mikkelin arkistoon kerättiin karjalaisten siirtoseurakuntien arkistot. Ne oli ajoissa evakuoitu sotatoimialueilta, ja näin oli saatu talteen melkein kaikki arkistot aivan entisen rajan pinnan pitäjiä myöten. Kirkkohallitus teki sodan jälkeen otollisen päätöksen: seurakuntia kehotettiin siirtämään 1 00 vuotta vanhemmat kirkonkirjat lähimpään maakunta-arkistoon. Joensuuhun perustettiin maakunta-arkisto vuonna 1974.
Eläkkeelle päästyäni vuonna 1975 aloitin varsinaisen sukututkimusharrastuksen ikään kuin päätoimisena. Aloitin isäni suvusta. Isäni oli syntyisin Turun pohjoispuolelta Velkuan saaristo-pitäjästä. Se oli erotettu 1700-luvun lopulla Taivassalon pitäjästä. Isäni vanhemmat olivat Kustaa Gustafsson ja Kustaava Pretilä. Molempien sukuselvitykset sai Turun maakunta-arkistosta lähipitäjien kirkonkirjoista. Koska tuloksena oli etupäässä esivanhempain tauluja, ei tuloksina ollut monistekansioita.
Seuraavana tehtävänä oli oman äidin sukuselvitys. Hän oli kotoisin Viipurin läänin Pyhäjärven pitäjästä Laatokan rannan Ylläppään kylästä. Isä oli Simo Haapsaari ja äiti Katri Hiiri. Nämä suvut sain selvitettyä Mikkelin maakunta-arkistossa Kannaksen seurakuntien kirkonkirjoista. Haapsaaren vanhimmat asukkaat löytyivät Kannaksen kaakkoisimmasta pitäjästä Metsäpirtistä, jossa oli oikein Haapsaaren kylä. Haapsaaria esiintyi Sakkolassa ja Raudussa, Pyhäjärvellä ollut Haapsaari oli juuri äitini isä. Haapsaaren suvusta valmistettiin 160-sivuinen monistekansio ajalta 1700-1950. Äitini äidin Katri Hiiren suku oli pysynyt aika tarkkaan Pyhäjärven pitäjässä, ja hänen sukunsa selvisi hyvin Pyhäjärven kirkonkirjoista (1 680-1950). Monisteeseen tuli 131 sivua.
Nyt alkoi vaimoni suvun selvitys. Hän on Juliana Pohjamo Pitkärannasta, Laatokan itärannalta. Hänen isänsä oli alkuaan vanhaa Pitkärannan Pusun sukua. Hän oli muuttanut 1930-luvulla sukunimensä Pohjamoksi. Pitkäranta kuului Laatokan pohjoisrannalla sijaitsevaan Impilahden pitäjään. Sen asukkaat olivat melkein kaikki ortodokseja. Myös Pohjamot olivat ortodokseja. Heillä oli oma ortodoksinen seurakunta, Kitelän seurakunta. Kitelä on Impilahden yksi kylä. Myös Pitkärannan ortodoksit kuuluivat Kitelän seurakuntaan.
Kitelän kirkonkirjat olivat venäjänkielisiä, ne oli saatava suomennetuksi. Impilahtelaisten Seura päätti aloitteestani antaa minulle mahdollisuuden aloittaa suomennustyö. Suomentajaksi sain Joensuulaisen tytön, Tuula Kiisken. Mikkelissä oli tallennettuna Kitelän kirkonkirjat, vieläpä valmiina mikrofilmeinä. Arkisto myi halukkaille näitä filmejä monistettuina. Tilasimme niitä sitä mukaa aina lisää, kun suomennus edistyi. Vielä oli saatava tytölle kone, jolla voi katsoa suurennetuksi valkokankaalle tai valkoiselle seinälle. Näin suurennetuista kuvista Tuula Kiiski suomensi tekstin ja kirjoitti sen A4-kokoiselle ruutupaperille. ja näistä saatiin siistinä käsikirjoituksena valmiit suomennetut arkit monistusta varten.
Suomentaminen aloitettiin 1988, ja koko Kitelän kirkonkirjat oli suomennettu vasta 1989. Joensuun yliopiston monistamo nitoi käännöstyön tulokset pehmytkantisiin niteisiin. Kaikkiaan näitä paksuja niteitä tuli 10 kappaletta, yhteensä vähän yli 7000 sivua. Nämä Kitelän seurakunnan kirkonkirjojen suomennokset alkavat 1700-luvun lopulta ja päättyvät vuoteen 1920, jonka jälkeen ortodoksiset kirkonkirjat piti kirjoittaa suomenkielellä.
Työn rahoitus tuotti luonnollisesti suuria vaikeuksia. Impilahtelaisten Seura sijoitti omat rahansa, Karjalaisen kulttuurin Edistämissäätiö antoi apurahan ja muutamat yksityiset henkilöt antoivat lahjoituksia. Mm. lähetettyäni entiselle Pitkärannan tehtaanjohtajalle Aarne Koskelolle monistesarjan hän lähetti palkkioksi 20000 markan lahjoituksen. Monistesarjoja otettiin useita kymmeniä. Nämä sarjat lähetettiin luonnollisesti kaikkiin maakunta-arkistoihin, samoin kuin aikaisemmin valmistuneet monisteet. Näitä Kitelän seurakunnan kirkonkirjojen suomennettuja monistesarjoja on minulla vielä varastossani 7 täyttä sarjaa. Impilahtelaisten Seura voisi ne lahjoittaa sopiviin kirjastoihin.
Kitelän ortodoksisen seurakunnan kirkonkirjojen tultua suomennettua monet impilahtelaiset saivat helposti selville oman sukunsa juuret. Minäkin selvitin vaimoni isän Mikko Pohjamon suvun Pitkärannasta. Pitkärannan vanhat asukkaat olivat Pusuja, karjalan kielessä sanan merkitys on pussi tai säkki. Pusujen sukuselvitysmonisteen vuosilta 1790 – 1950 sain valmiiksi vuonna 1991, sivuja siinä on 73. Vaimoni äiti oli Pitkärannassa Vivi Ljokkoi. Tämännimisiä asui Pitkärannan lähikylissä. Ljokkoin suvun selvittämisessä oli apuna kajaanilainen Leo Ljokkoi. Selvitys valmistui 1991 ja siinä on 130 sivua. Näin olin saanut valmiiksi oman sukuni sukuselvitykset.
Isäni oli Pyhäjärvellä kansakoulunopettajana kahden syrjäkylän, Musakanlahden ja Tiituan yhteisessä koulussa aina vuodesta 1906 vuoteen 1944. Nämä kylät säilyivät sodissa, koska niiden sijainti oli Vuoksen ja Suvannon järvistä noin 15-20 km pohjoiseen. Talvisodan jälkeen kylien asukkaat joutuivat evakkoon, mutta tulivat takaisin koteihinsa jatkosodan aikana 1941-1944. Koska kylien asukkaat toivat lapsensa mukanaan, niin isä tuli tietysti koulua pitämään jo vuoden 1942 alusta. Toinen evakkoon lähtö alkoi sitten kesällä 1944.
Pyysin näiden kylien asukkailla muistitietoja sota-ajan tapahtumista ja evakkoretkistä. Näin syntyi kaksi muistiinpanomonistetta Musakanlahden koulupiirin asukkaista. Ensimmäinen, Muistelma 1, syntyi jo vuonna l988 ja se sisälsi 390 sivua. Toinen, Muistelma 2, valmistui seuraavana vuonna ja se sisälsi 162 sivua. Kun Pyhäjärven kirkonkirjoista sai helposti selville isäni koulupiirin perheiden suvut, valmistin näiden kylien perheiden sukuselvitykset ajalta 1700-1950. Perheitä oli kaikkiaan 54. Moniste tuli valmiiksi 1989 ja se sisältää 540 sivua. Sitä monistetta on minulla vielä aika paljon varastossa. Ehkäpä kyläläiset eivät kaikki vielä tiedä heidän sukuselvityksiensä olemassaolosta.
Joensuun maakunta-arkistossa näin kerran mikrokortit, jotka sisälsivät Pitkärannan ortodoksiset kirkonkirjat venäjänkielisinä, vaikka tiesin, että Pitkärannan ortodoksinen seurakunta pääsi itsenäiseksi seurakunnaksi vasta 1925, eikä sitä aikaisemmin hyväksytty kappeliseurakunnaksi. Halusin heti suomennuttaa kyseiset kirjat. Tuula Kiiski sai taas tehtävän. Kirjat alkoivat vuodesta 1899 ja jatkuivat vuoteen 1950. Monistus suoritettiin vain vuoteen 1934 saakka, koska sen jälkeen kirjat olivat suomenkieliset. Kirjat sisälsivät Pitkärannan lähikylien asukkaat sekä tietysti itse Pitkärannan. Ihmeellistä oli, että mukana olivat Ala- ja Ylä-Uuksun kylät, jotka kuuluivat jo Salmin pitäjään. Kirjat sisälsivät aluksi metrikan, eli syntyneet, vihityt ja kuolleet, sitten rippikirjat ja lopuksi pääkirjat. Monistekansioita kertyi 6 kpl, yhteensä 1986 sivua. Näidenkin kirjojen rahoitus tuotti vaikeuksia. Pienet summat sain Impilahtelaisten Seuralta ja Karjalaisen kulttuurin Edistämissäätiöltä, mutta aika suuren summan sain ottaa omasta kukkarosta.
Näin päättyivät minun huomattavimmat sukututkimustulokseni. Pieniä yksityisten ihmisten sukuselvityksiä olen suorittanut, mm. poikani Jonnan vaimon Aune Tarnasen sukuselvitykset Liperissä ja Savon puolen kylissä.
Sukutukimustulosten esittämismuoto on Suomessa vielä sekalaista. Katsellessani eri tutkijain esityksiä niissä esiintyy omaperäisiä merkintöjä ja omia tapoja tulosten esittämisessä. Minullakin on omia tapoja tullut esityksiin. Määrätyn suvun esityksessä olen eri ikäluokat merkinnyt juoksevalla numerolla alkaen yhdestä vanhimmasta päästä. Ikäluokan perheet olen merkinnyt toisella numerolla aina numerojärjestyksessä. Itse perheenjäsenet olen sitten merkinnyt noiden kahden numeron jälkeen kirjaimilla. Näin ei saman suvun esityksessä tule eri perheille samoja numeroita. Toiseen seikkaan kiinnitin myös huomiota. Sukutaulujen teossa olen suunnitellut esivanhempien taulussa jokaiselle isä-äiti-parille yhtä suuren pinta-alan. Valmiit taulut ovat normaaliarkin kokoisia aina A4:stä A0:aan. Esim. A0-kokoiselle arkille sopivasti viivoittamalla saa sopimaan jopa 8 sukupolvea. Ks. s. 26-28!
Mainitsen vielä yhdestä tärkeästä asiasta. Meillä sukututkijoilla on aina vielä korvien välissä sellaista tietoa omista suvunjäsenistä, joita tietoja ei ole kirkonkirjoissa, nimittäin päässämme olevat muistitiedot. Olen kirjoittanut muistiin isäni elämäkertatiedot sekä isovanhempieni henkilötietoihin ne lisätiedot, joita omat vanhempani ovat kertoneet. Lisäksi olen kirjoittanut muistiin oman vaiherikkaan elämäni vaiheet sekä sisarieni perheiden elämänvaiheet. Kaksi sisartani on jo kuollut, mutta kaksi on vielä elossa. Heiltä olen saanut seikkaperäisen selostuksen heidän perheidensä elämänvaiheista. Lisäksi olen sanellut videonauhalle tapauksia nuoruuteni ajoilta. Videonauhalle on nopea sanella. Olen kertonut kylissä tapahtuneista erikoistapauksista, kuten tulipaloista, omista pyöräretkistä isän tai sisarieni kanssa, kylän urheilukilpailuista ja osallistumisesta nuorisoseuran toimintaan. Sisarieni kanssa yhdessä olemme vuoronperään kertoneet huvittavia ja vakaviakin tapahtumia elämämme varrelta nuoruudessa. Tapahtumissa on ollut mukana tuttavia tai kyläläisiä. Tällaisia kertomuksia on tullut jo toista videonauhallista.
Kun olen tehnyt vuosikausia sukututkimustyötä, ovat monet kansalais- ja työväenopistot pyytäneet minua sukututkimuskurssien pitäjäksi. Tällaisia kursseja olen pitänyt Joensuussa, Lieksassa, Outokummussa ja Polvijärvellä. Näin olen omalta osaltani levittänyt sukutukimustaitoa ja -innostusta Pohjois-Karjalassa.
Tämä kirjoitus on julkaistu Pohjois-Karjalan Sukututkimusseuran kotisivuilla vuonna 2007.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s